Kuivannon kymppi 2017

Mukava maalaistapahtuma. Toinen kerta kuivannolla mutta pitäisi kyllä tulla joka vuosi. Reittinä pääosin asfalttia, yksi hiekkatiepätkä. Tarkoitus oli hölkätä rauhallinen kymppi. Vaan jossain 6 km matka muuttuikin vielä rauhallisemmaksi kun eräs kanssahölkkääjä oli ongelmissa. Astmakohtausta pukkas päälle. Onneksi tällä vanhemmalla rouvalla oli lääkkeet mukana ja niillä saatiin tilanne laukeamaan. Kävelin pari kilsaa rinnalla ja kun keuhkot oli saatu avattua rouva ehti kertoa elämästään kaikenlaista... jossain kohtaa totesi että kyllä hän jo pärjää, kiitti kun joku kuunteli. Hölkkäilin maaliin rouvan jäädessä kävelemään. Maalialueella vielä moikattiin. Maalissa sai kuumaa hernekeittoa ja leivän ja juoman. Hyvä syy tulla Kuivannolle. Samoin kuin se kauralyhde jollaisia pari isäntää jakoi traktorin lavalta. Tuo lyhde oli oikeastaan se mitä lähdin Kuivannolta hakemaan. Arpaonni vielä suosi ruisleivän ja kahvipaketin muodossa 🙂

Itämerimaraton 2017

Vihdoin ja viimein... maraton...juostuna ja vähän käveltynäkin... mutta ilmeisesti saan sanoa nyt olevani yksinkertainen maratoonari :)

Niin... onhan maratonista tullut haaveiltua... liikun huonossa seurassa :) Ja jonkin verran olen yrittänyt asian eteen tehdäkin , haaveilun lisäksi.. Tekeminen on useaan otteeseen tuntunut aika vähäiseltä mutta elämä on kokonaisuus. Viimeiset vajaa 3 v meni  työpaikassa... jonne meni tämän naisen energiat... vähän jäi perheelle ja vielä vähemmän juoksemiselle... Juoksin minkä jaksoin, joinakin viikkoina vähän joinakin viikkoina vielä vähemmän, välillä vähän enemmänkin.
Tämä oli toinen yritykseni juosta maraton. Ensimäisen kerran yritin... toissa jouluna? Silloin matka loppui 35 km kohdalla voimakkaaseen jalkapöydän kipuun (pitkien lenkkien puutos jne.)... ja se kipu vaivaskin sitten muutaman kuukauden... Se onkin ollut ainoa varsinainen vamma aika varovaisessa juoksuhistoriassani... En ole urheilija, silläpä terveitä päiviä onkin näkynyt, suurta menestystä ei niin paljoa :) Mutta maratonin tavoitteluuni.... tuon ekan yrityksen jälkeen työkuviot vei totaalisesti ja olin aika loppu jonkin aikaa... kävin juoksemassa leppoisia lenkkejä minkä ehdin/jaksoin. Viime syksynä jaksoin juuri ja juuri puolimaratonin. Tallinnassa. Olin alunperin lmoittaunut maratonille mutta vaihdoin puolimaratonille. Tajusin jo hyvissä ajoin ettei olisi ollut mitään jakoa maratonille. Sen jälkeen olinkin sitten lähes juoksematta jouluun saakka. Keskityin selviämään muutoin vain. Tammikuussa 2017 juttelin taas pomoni kanssa että alkaisi katsella uutta sairaanhoitajaa... aloin vähän hölkkäilä taas... 5 km... 10 km... Puolikas... Töissä aloitti uusi vastaava hoitaja huhtikuussa ja toukokuun alusta otti hommat haltuun, hyvä ja pystyvä nainen ja  minä saatoin hengähtää... taakka keveni sen verran että jaksoin taas alkaa juosta vähän enemmän ja... ilmoittauduin maratonille, Itämerimaratonille... :)

Mutta vieläkään en ehtinyt juosta niin paljon kuin olisin halunnut... niin paljon kaikkea... koulaiset ja koti.. tuo raksantekele jossa miehen aika menee... Mulle jää koti ja kaikki mitä minä kotona jätän tekemättä niin jää tekemättä...ja enhän mä osaa kauheasti jättää tekemättä. Ei nyt minun juoksemiset voi mennä lasten koulun käynnin edelle... ja tarttee ne ruokaakin ja puhtaita vaatteita , tarttee siivota... jnejnejne... juoksu tulee viimeisenä. Ihaillen luen ihmisistä jotka handlaa tän kuvion paremmin. On muitakin ruuhkavuosia eläviä jotka vielä juokseekin hyvin. Minä en jaksa tämän paremmin.

Lokakuu saapui ja maraton... Tallinna viime syksynä.. ei toivoakaan... vaihto puolikkaaseen. Nyt oli sellainen ajatus että voishan se mennäkin... ehkä tarpeeksi juoksua alla kuitenkin... taitaa ihmiset vähemmilläkin kilsoilla lähteä? Olin suht levollisella mielellä että matka on juostavissa.. ei loistoajassa mutta juostavissa. Viimeinen testipitkis antoi toivoa.... kaikki ok... ja sitten flunssa... meinasi alkaa harmittamaan... ei nyt ei nyt ei nyt!!! Tauti ei iskenyt täysillä mutta hivuttavasti... Viimeiseen iltaan mietin ja arvoin että mitä teen... #valkosipulia#inkivääriä#sinkkiä#ceetä#deetä#teetä... #epätoivo :D Voimaton, tukkoinen, päänsärkyinen olo... Ajattelin että DNS... mutta en mä voinut kun ei ollut edes kuumetta... ja pikkumyy minussa nosti päätään että ei ei ei. nyt EI tätä multa viedä! Niinpä buranan voimalla pakkasin kamat ja viestittelin juoksuystäväni Erkun kansssa että ei tästä mitään tuu... missäköhän sitä koittas seuraavan kerran... :) Mietin siis ihan tosissani että en lähde Hankoon, tai siis niin uskottelin itselleni vaikka vielä syvemmällä itsessäni tiesin että menen kuitenkin... Vielä la aamuna olin kahden vaiheilla... olo oli väsynyt... mietin sitten että käyn vain katsomassa millainen paikka on Hanko... käyn vaikka yhden kierroksen verran juomassa Dexalia ja syömässä rusinoita kun oon kerta niistä maksanut... NIH :D Oli itseasiassa vähän sellainen hunaja-ansan ympärillä kiertelevän ötökän olo... ei pitäisi... mutta ei voi vastustaakaan... :) 

Matkalla eksyin kerran kun googlen navigaattori ohjas väärin... valitettavasti tajusin virheen ajoissa ja ehdin starttiin... :) Ehdin jopa alkujumppaan... olinkin ainoa sielä pomppimassa, en voinut antaa niiden tyttöjen vetää jumppaa tyhjälle yeisölle... yleensä en noin alkujumppiin osallistu... ja sitten starttia odottamaan...Odotinkin väärän kyltin alla ja joku ystävällinen ohjas mut oikeaan paikkaan... ne maratoonarit on hei tuolla :D :D Oli koko ajan sellainen olo että olen jotenkin väärässä paikassa :) Minä menossa maratonille, niinkuin olisi ruma ankanpoikanen joutsenien joukossa... :)

Startti... matkaan... ja siitä se alkoi... mukavakin reissu... vaikkakaan en oikein edelleenkään tiennyt miten päin olisi pitänyt olla. Tai pitikö minun nyt tässä maratonilla olla. Mistäköhän tuollaisetkin mietteet oikein tuli... Juoksimme pienessä neljän juoksijan letkassa eteenpäin. Pääjoukko meni jossain kaukana, ei niitä sen ekan kilsan jälkeen näkynyt. Joka juomapisteellä otin järjestäjän tarjoamaa Dexalia ja rusinoita niillä juomapisteillä joilla niitä oli... taisi olla jokatoisella, banaania taisi olla joka pisteellä, surkean pieniä palasia... en kehdannut alkaa syömään vaikka nälkä oli, sen yhden aamulla syödyn sämpylän antama energia oli äkkiä kulutettu aika alkumatkasta :) No... rasvavarannon kimppuun... siihen minun kroppa ei ole tainnut kauheasti tottuakaan pitkien lenkkien vähäisyyden johdosta... Ekan kierroksen jälkeen tuntui että no tämä on nyt nähty... ei maisemat kauheasti hivelleet sen rantaosuuden jälkeen, sielä oli kyllä kaunista... Oli tylsä juosta yksin... Sitten isä soitti... Moi...äiti kertoi että oot juoksemassa maratonia.. oon täällä maalialueella... missä sinä? No isi... oon just tulossa ekalta kierroselta maaliin (ja ajattelin keskeyttää koska on nälkä ja tylsää... tätä en siis ääneen sanonut)... sitten isi sanoo että hienoa, oon susta ylpeä... kiitän ja sanon että ota hyvä asento, tokalla kierroksella menee aikaa... heipat isille maalialueella ja toiselle kierokselle... Maalialueella oli toimitsija ohjaamassa... puolimaratoonarit maaliin... maratoonarit tuonne noin toieslle kierrokselle... ja sinne toiselle kierrokselle se toimitsija minutkin ohjasi ja jalat totteli vaikka teki mieli jo mennä maaliin... Hymähtelin itsekseni että kaikkeen liemeen sitä itsensä aina pistääkin. Hyvin meni vielä noin 37 km saakka... sitten tuntui että nyt en enää jaksa... mihinkään ei sinänsä sattunut, vasenta lonkkaa vähän vihloi... tuttua pidemmiltä lenkeiltä ja korjaantuu aina asennon/ryhdin parantamisella... Mutta ei siis mitään oikeaa kipua, olihan tahti ollut rauhallinen tähänkin saakka... ja toki nyt tyhjää enemmän liikuttu kisaa edeltävinä kuukausina... sekä ihan lenkeillä että aika liikkuvaisen työn puitteissa. Mutta ei ihan maratonin arvoisesti... Ja nälkä... se vaivasi... maha ei vain murissut... se kurisi kunnolla tyhjyyttään. Hitaiden riesa? Alkoi se viimeinen vitonen jonka aikana kävelyä tuli juoksupätkien lomaan aika paljon. Ja tuossa oli sitten se miksi mieleen tunkee ajatus että onko sitä mikään maratoonarii kun ei se juosten läpi mennyt... Meni se alle kuuden tunnin mutta... No... tämä on kunto ja sillä siisti... isi oli ylpeä minusta ja se oli aika liikuttavaa... minä itse en ihan osaa :)  Ehkä joku päivä :)

Tapahtuma oli ihan mukava, mukavia toimitsijoita paitsi ne nuoret miehet sielä jossain 35 km kohdalla... ehkä ne oli pakotettu mukaan että ne saa mopoautoon bensaa... Yksillä vanhoilla papoilla oli ihan oma vesipiste... ei todellakaan virallinen... eikä sitä ollut ekalla kierroksella. Molemmilla oli kaljatölkit kourassa ja ojensivat mulle mukia... Ei ollut kaljaa, näytti vedeltä... kysyin ilmeisesti vähän epäluuloisena että onko se vettä... alkoivat nauraa että ei se oo kossua... :D Join kun oli kova jano ja edellisen virallisen juomapisteen rusinat oli jäänyt tahmana suuhun. Kyllä se vettä oli :) Yksi kuvaaja seuras skootterilla molemmat kierrokset ja parkkeeras aina välillä ja nappas kuvan... en hukkunut massaan koska massa meni kaukana edessä... :) Maalissa tuli vielä juttelemaan että miten meni ja onko hyvä fiilis, alt bra? Mukava ukko jotenkin :) Toivottavasti sillä on hyvät filtterit...
Summasummarum... ihan kiva reissu, hyvä että menin... joskus vielä kokonaan juosten... en usko että tää viimeinen on.

Niin ja kengät oli hyvät, Adidaksen Ultra Boostit <3

Keuruun yömaraton

Töissä on kaksi viikkoa vellonut vatsatautia ja minä oon paikannut milloin kenenkin sairastumista. Olen koittanut uida käsidesissä ja varoa. Koko ajan jännitin että sairastun enkä pääse juoksemaan... pe aamuna onnittelin itseäni että sainpas vältettyä taudin ja nyt kohti Keuruuta :) Hartolassa pysähdyin kahvilla ja sielä pulla vielä maistui mutta sitten alkoi vetää jo vähän vaisuksi ja kun lähempäänä Keuruuta ajattelin että käyn vielä jotain haukkaamassa ja pysähdyin yhden taukopaikan pihalle... menin katselemaan tarjottavia ja mikään ei tuntunut maistuvan... valitsin croisantin ja kaakaon, ajattelin että mua vaan jännittää eikä siksi maistu... mutta kun ei jännittänyt... se normaali kisaa edeltävä olotila puuttui kokonaan... väsytti vain. Vein ostokseni autoon ja sielä haukkasin kerran croisantista... enempää en saanut alas...

Tulin perille... nousin autosta ja aloin kaivaa kamoja esiin. Lähdin hakemaan numerolappua ja ajanottosirua... sellaista tarraa... ei olekaan sellaista aiemmin ollut. Jalat tuntui tyhjältä ja olo muutenkin vaisu, ei mitään intoa päällä mikä normaalisti olisi jo kovana.
Maratoonarit lähti ensin ja pikkuhiljaa alkoi meidän puolikkaallekin lähtijöiden vuoro lähestyä. Asetuin kahden tunnin jäniksen taakse vakaana aikomuksena saada tänään aika lähelle kahta tuntia, tai jopa rikki. Lähdettiin juoksemaan ja heti ekalla kilsalla oli selvää että niillä kahdella makaroonilla joita jaloiksikin välillä kutsutaan... ei joko tänään juostaisi... tai ainakin juokseminen olisi vaikeaa. Sinnittelin kuitenkin mukana... ei se sinänsä ollut vaikeaa... oli vaan kaikenkaikkiaan tosi haluton olo... Kannustusta oli reitin varrella tosi kivasti ja lueskelin lappusia jotka hymyilyttikin... Virittelin musiikinkin korville mutta nekin kappaleet, huolella valitut, lähinnä ärsytti... kun tiesin minkä ilon ja hyvän juoksun tunteen ne yleensä saa aikaan ja nyt kaikki oli ihan pakkopullaa... Kun Muse lauloi Feelling goodia ja Kingston Wall I feel lovea... niin en voinut edes kuunnella... nykäisin napit pois korvilta... kun en yhtään tuntenut lovea tai goodia... Aloin miettiä että tänään se varmaan tulee... ensimäinen DNF... ja sitten mietin että eikä tule... ennemmin vaikka kävelen... tai vaikka konttaan... no, en nyt sentään kontannut olisi... kunhan ärisin...

Juomapaikalle tullessa ajatuskin urkkajuomasta teki pahaa... ja mukana olevat omat geelitkin sai rauhassa jäädä vyöhön... vesi oli ainoa jota pystyin harkita... mahassa alkoi tuntua oudolta... Ja ihan koko ajan paleli. Kädet oli kananlihalla vaikka ilma oli lämmin ja sen verran lujaa nyt mentiin että lämmin olisi pitänyt tulla aika kylmässäkin kelissä. Kierroksen loppupuolella mietin että nyt ollaan kohta maalialueella... olisi helppo keskeyttää... pääsisi lepäämään ja varusteiden luokse helposti.... vaan niinpä sitä huomasin jatkavani joukon mukana ja tilaisuus oli menetetty...en vaan pystynyt luovuttamaan...

Pian toiselle kierrokselle lähdön jälkeen se sitten iski... pakottava tarve päästä puskaan... katselin ihmessäni että mihin mä nyt menen ja kuin tilauksesta tuli sitten tiheää puskaa... sinne, onneksi mulla on aina paperia mukana tuossa vyötaskussa. Vähän helpotti tietenkin jollain tapaa vaan ei se väsymys... Kahden tunnin juna oli mennyt ja lähdin jolkottelemaan omaa tahtiani... lähelle seiskan tahtia alkuun kunnes taas sai kiihtymään... Yhdessä kohta reitin varrella oli kannustamassa joukko ihmisiä jotka alkoi kovasti kannustaa ja huudella että hei tuolta se tulee ja sillä on se paita... Katsoin taakseni, eikä sielä ollut ketään vasta kun paljon kauempana ja minua ne katsoi. Mulla oli Lahti Trail Runnersin paita päällä... en tunnistanut niitä enkä tiedä mitä tai kenet ne minussa sitten näki. Vilkuttelin ja hymyilin ja mietin että mitäköhän se oli...

No jonkin ajan kuluttua oli jo pakko taas kävelläkin ja sitten alkoi jo epätoivo vallata mieltä... täähän menee ihan penkin alle... sain pakotettua taas jalat juoksuun ja viimesen viisi kilsaa sitten sain taas 5.45-5.25 tahtia pidettyä... Ja silti paleli, koko ajan. Maaliin en ikinä ole tullut niin väsyneenä... jalat oli kuin hyytelöä... mitali kaulaan ja vessaan!! Sitten laiturille makaamaan.. Hetken päästä hain vaatetta päälle ja menin uudestaan makoilemaan laiturille... Kuuntelin kun Paanasen Harri kuulutettiin maaliin ja mietin että ei tainnut Harrillakaan mennä ihan putkeen kun nyt vasta tuli maaliin... olisin halunnut mennä moikkaamaan mutta en jaksanut... ja harmitti niin kauheasti koko juoksu ja se kuin sen kanssa kävi... Enkka joo... mutta mutta mutta... Kun mä olin niin päättänyt että tänään mennään alle kahden tunnin että tuntuu vaikka sitten pahalta mutta mennään... että kerrankin juoksen pois mukavuusalueelta... No niin todellakin tein... No se onkin suunnilleen ainoa asia josta olen tyytyväinen... kerrankin juoksin pois mukavuusalueelta... ja oliko sekään nyt sitten niin viisasta... ei kait...

Kun olin aikani makoillut sielä laiturilla hain hernekeittoa joka maistuikin yllättäin hyvältä ja ennenkaikkea, oli lämmintä... mutta sitten taas vessaan... istuskelin vielä jonkin aikaa ja lähdin sitten kävelemään autolle. Joku TREMKin tyyppi käveli vähän edellä ja alettiin siinä jutella. Hällä oli onnistunut juoksu ja sitten juteltiin jotain minun tulevaisuuden suunnitelmista ja kerroin että olis ehkä suunnitteilla tulla jouluna Nokialle... kuulemma Nokialla saattaisi olla joku joka viitsisi luotsata minut maratoonariksi :) Pitää olla lähempänä yhteyksissä sinne suuntaan :) Kiitos vain sinulle, nimi ei jäänyt mieleen jos edes esittäydyttiinkään. Mutta ehkä tunnistat tästä itsesi jos luet. Tuntui jotenkin hyvältä jutella tulevasta kun oli niin epäonnistunut tuore kokemus alla.
Ajelin hissun kissun mummon luokse Jämsänkoskelle ja nukuin la puoleenpäivään... sitten vähän seurustelua mummon kassa ja päiväunille ,seurustelua tädin kanssa... ajo kotiin... ja unille... kohta voisi lähteä vaikka päiväunille...

Ai niin, se loppuaika... Nettoaika oli 2.06.48... Brutto vähän huonompi... aika äkkiä tuolla pääsi lähtöviivan ylitse.

Aitoo Trail 2015

Eli puolimaraton poluilla - 21.097 km aikaan 2.23.41

Mulla ei ole ollut nyt aikaa oikein valmistautua näihin reissuihin, ei tähänkään. Mutta koska kyseessä oli eka kisa tätä lajia niin mitään odotuksia ei oikein ollut, eikä näin ollen kunnon jännitystäkään saanut aikaan. Tiesin että puolikas hoituu kyllä vaikka sitten vähän hitaammin joten nou hätä. Olin ostanut Squeezyn geelejä 6 kpl. Yhden otin ennen lähtöä ja kolme matkalla, oli tarkoitus ottaa 5 km välein mutta ei siinä sitten jotenkin ehtinyt... En tietenkään ollut testannut mitään ennen kisaa mutta luotin rautaiseen vatsaani ja eihän se pettänyt :) Hyvälle maistui muuten nuo Squeezyn sitruuna-mansikka geelit ja helppo oli saada suuhun ihan näin ensikertalaisenkin. Tuo tuntui kyllä hyvälle yhdistelmälle, geelit omasta takaa ja juomapisteillä vettä. Aina vähän ennen juomapisteelle tuloa geelia naamaan ja sitten vettä perään siinä juomapisteellä. Ei jäänyt suuhun sitä ikävää urkkajuoman jälkimakua! Mutta juu, en tosiaan suunniteltua määrää geelejä ehtinyt nauttia...kauhean äkkiä oli puolikas ohitse :) Sitä ei huomaa ajan kulumista kun on mielekästä tekemistä.

Reitille lähtiessä tuntui jalat tosi väsyneeltä. En ollut muistanut ottaa levon kannalta edeltävää viikkoa vaan oli kaikkea aktiviteettia jaloille ja pohkeet ja reidet jo valmiiksi aika tukossa ja väsyneet. Liike kuitenkin auttoi ja sielä kahden kilsan jälkeen alkoi tuntua että ehkä sittenkin tänään pääsen juosten maaliin saakka... Ekan kierroksen otin sitten voimani tunnossa ihan liian lujaa varmaan ja alki jo vähän tuntua jaloissa. Niinpä toisella kierroksella himmailin vähän enemmän ja se teki hyvää... kävelin ne ylämäet ja juottopisteet ja yhden puskareissunkin tein :) Kolmannelle kierrokselle otin sitten peesin yhdestä miehestä jolla oli hyvän näköinen vetävä askel. 5 km mentiin peräkanaa, minäkin vedin välillä vaan sielä hirmumäessä se sitten karkasi... yritti vielä kyllä tsempata mua kyytiin mutta sanoin että mun tarttee nyt vähän himmata... kävelin sen ison mäen ja sitten viimeseen laskuun. Ihana alamäki ja maaliin. Maalissa mua odotti iloinen yllätys, juomavyö. Se tulikin tosi tarpeeseen. Edellisen vyön säädöt on käyneet isoksi ja justiinsa kisaa edeltävänä päivänä olin sovitellut Intersportissa pariakin vyötä mutta kun ne ei olleet just mieleisiä niin olin jättänyt vielä muhimaan... Hyvä etten hätiköinyt :)

Eli voittoisa meno senkun jatkuu, Kormustahan voitin sen ämpärin :) Onko joku kisa missä olis auto palkintona...

Yhtään en osaa sanoa mitä tuo aika meinaa... kun ei oo oikein mitään mihin verrata. Pitäisi juosta jossain sielällä kisapuolikas niin osaisi ehkä sijoittaa tämän jotenkin...  Kai mä oon kuitenkin tyytyväinen, niillä kilsoilla mitä nyt on kasassa, tuo lienee ihan kelvollinen aika... Vaikka kyllä tästä jäi hampaan koloon... mutta jossittelua jossittelua :) Pääseeköhän siitä joskus eroon :) Mutta päällimmäisenä siis kuitenkin iloinen mieli, kun sai juosta kivassa maastossa :)
Oli hauska reissu ja hauska reitti. Kiva ja hyvä oli juosta, kyllä se poluilla vaan on ihan eri meininki ku tasasella :) Mäkeä löyty minun jaloille ihan hyvin... Ylämäissä meni moni ohitse mutta sitten alamäissä taas minä olin koko ajan jonkun kannoille tulossa. Kun oli sen verran syvää polkua ettei oikein ohikaan päässyt... Mun kannattee vissiin siirtyä alamäkijuoksunpuolelle... onko sellaista :) ?

Tässä vielä sen kierroksen profiili, on sielä vähän korkeuseroa :)

Kormu Run 2015

Kyllä nää juoksutapahtumat/reissut on vaan kivoja :) Illalla pakkailin ja mietin mukavaa päivää mukavan asian parissa. Muka iski pieni jännityskin enkä meinannut ihan heti saada unta :) Vaan kyllä se aika nopeaan tuli ja aamulla heräilin jee-fiiliksellä, kiva päivä edessä. Juoksua ja sen jälkeen fiilistelyä vanhoissa tutuissa maisemissa Lopella, vanhojen naapurien tapaamista ja sen sellaista :)

Aamupala ei maittanut, niinkuin ei koskaan ennenkään kisa-aamuina. Otin mukaan banaania, kahvia ja urheilujuomaa jota join sitten koko ajomatkan ajan. Kormua lähestyessä kiva kutina vatsanpohjassa vaan yltyi. Löysin samat vanhat kulmat ja pääsin ilmoittautumaan. Ilmoittautuessa sitten selvisi etten ollut maksanut juoksuani, kortilla ei voinut maksaa eikä mulla ollut käteistä... olin jo nolona että voi ei... mutta sanoivat ystävällisesti että maksat sitten kun pääset kotiin, mene juoksemaan, kiitossss!!

Bongailin muutamia etäisesti tutun näköisiä ja mietin että onko ne Pintakaasulaisia vai edellisenä vuonna samassa paikassa juosseita... hölkkäilin vähän ja sitten se jo tulikin aika lähteä kohti Lähtöä. Olin niin varma tunnin alituksesta että palkitsin itseni menemällä etuosaan juoksijaporukkaa. En ihan eturiviin sentään, joku roti :) Olen aina aiemmin ujostellut ja hakeutunut sinne takariviin :)

Lähtölaukaus pamahti ja lähdimme liikkeelle, innokas joukko lähti tietenkin lujaa ja mietin heti että ihan näin lujaa ei taida olla mulle hyvä...vilkaisu kelloon ja juu ei... nelosen tahdilla ei taideta maaliin asti päästä, hiljensin sinne 5.45:een ja mietin että tällä mennään vaikka sinne vitoseen ja siittä kiristäen sitten. 5.30-5.45 välillä se taisi enimmäkseen mennäkin sitten... Siinä vaiheessa tuntui että kaikki menivät menojaan mutta pidin pääni. Tolkutin ittelleni että vaikka olisin viimeinen sarjassani niin nyt olisi tilaisuus laastaroida viime keväinen pettymys ja juosta järkevämmin. Viiden kilometrin jälkeen alkoikin sitten selkiä tulla vastaan ja oli kiva huomata että jotain on itsestään ja jaksamisestaan oppinut :) 

Yhden naisen, jota alussa meinasin lähteä seuraamaan, kun sillä oli niin hyvän näköinen askel, mutta en sitten seurannut kun sen vauhti oli mulle liian lujaa, ohitin joskus puolen välin tienoolla.. parin kilsan päästä se ohitti minut ja otin siitä peesin ja kilsaa ennen maalia taas ohitin sen ja se otti minusta peesin. Yritti ohitse viimesellä puolella kilsalla mutta olin päättänyt että takana pysyy. Kiitin maalissa avusta ja se minua :) Yhtä miestä koitin viimesellä viidellä kilsalla tavoittaa mutta aina se vaan juoksi sielä edellä. Viimesellä sadalla metrillä se sitten huomasi että tuun kannoille niin mokoma jaksoi vielä vetästä kaulan minuun ja kiri maaliin, naureskeli ja kiitti maalissa loppukiristä. Nää on hauskoja yksityiskohtia :)

Tie oli vähän ärsyttävää pikkukiveä ja isompaakin kiveä joka pyöri jalan alla, pari kertaa lähti kunnolla jalka lipeämään mutta ei se nyt suuresti kiusannut kun tämän tiesi, ne on asfalttijuoksut sitten erikseen, nyt oltiin maalla :) Kuiva tie myös pölysi kunnolla ja päivä oli taas jälleen kerran kevätkisan kunniaksi kaunis ja lämmin .Mietinkin siinä juostessa että jos joku keväälle perhejuhlia suunnittelee niin kannattaa samalle seudulle järkätä juoksukisa ja pyytää minut juoksemaan... takuulla tulee kevään lämpöisin päivä silloin... lääh ja puuh, ihan meinas lämmin tulla ja juomapisteiden tarjonta kelpasi vaikka matka oli noinkin lyhyt. 

Kymppiä lähestyessä huomasin että jos maali olisi kympin kohdalla niin taitaisi tulla enkka ja jotain 53 min se näyttikin kympin kohdalla vaan siinä alkoi siten askel painaa siinä pitkässä mäessä ja vauhti tippui ja aikaa meni vaikka ja kuinka sille viimeselle 600 metrille... Mutta olinkin laskeskellut että kunhan kympin saan sinne 53 minuuttiin noin niin lopun voin melkeen vaikka kävellä ja silti aika paranisi viime vuodesta. Aikalailla noin se sitten menikin. Vaikka en toki kävellyt sitä viimeistä nousua. Jalat jaksoi paljon viime vuotta paremmin ja jaksoin tosiaan niiden kahden mainitsemani ihmisen kanssa loppukiritellä, viime vuonna ei tullut kysymykseenkään, jalat oli silloin kuin kaksi pölkkyä, se oli kaamean tuntuista. 

Hyvä juoksu hyvä mieli, ensi vuonna uudelleen :)

10 km - 54.48 :)

Tänään tänään tänään :) Kymppi alle 55 min. Se aika on jonkin aikaa siintänyt mielessä ja tänään tuolla Kumiantiellä sen sitten sain alitettua!

T-paita ostoksilla :)