Inov-juoksun reittimerkintöjä testaamassa

Lahdessa Vesijärven maisemissa juostiin tänään Inov Talvijuoksusarjan eka juoksu (1/4). Kävin vähän kavereita (järjestävä taho) jeesaamassa ja testaamassa kuinka näkyy merkinnät reitillä. Vähän oli merkinnät peittyneet yöllä sataneen lumen alle mutta oli merkintöjä auttavasti jäänyt jäljellekin ja pääsin reitin lävitse. Itse kisassa tällä ajalla olis tullut vissiin kolmas sija naisissa (osanottajia taisi olla 5 :)) Ja mä en edes juossut mitenkään pää punasena. Muutamaan kertaan jouduin vähän hidastelemaan ja miettimään että tuosta vai tuosta... vai sittenkin vasta tuolta... kun ne merkinnät oli tosiaan vähän piilossa (se tuiskunnut lumi). Mutta siis, ei paha ei paha :) Kaikki tuntuikin nyt niin kevyeltä :)


9,2 km meni aikaan 53.18 eli 5.47 keskarilla :)

Kuutamolla kera tähdenlennon

Markus oli käynyt nimpparipäiväni kunniaksi mutkan Arnoldsin kautta ja toi koko poppoolle sieltä donitsit. Ehkä siittä tuli sitten sen verta energinen olo että teki mieli lähteä lenkille vaikka ohjelmassa luki lepoa. Donitsin voimalla siis pakkaslenkille. Ihan maltilliset lukemat oli, -17. Pukeutuminen osu just nappiin, oli sopivan lämmin mutta kuitenkin kevyt. Nastat rouskui jäisellä tiellä ja kuutamo huolehti valosta, ei tarvinnut otsalamppua juuri päällä pitää, silloin vain pistin päälle kun autoja tuli. Hyvältä tuntui juosta. Koko joulukuun (ja osin marraskuunkin) vaivannut tahmeus kaksine flunssineen oli poissa, askel tuntui kevyeltä ja muutoinkin oli ihanaa juosta, kuunnella vain nastojen rouskumista, en pistänyt edes musiikia vaikka laite ja kuulokkeet mukana olikin. Vähän ennen kotiin päin kääntymistä näin tähdenlennon. Ihana lenkki <3

Joulupitkis Nokialla (Treen maratonklubin joulumaraton)

Kun se flunssa mokoma iski niin harmittihan se ihan kympillä... mutta kun tästä oli maksettu jo ja luvassa oli paljon hyvää seuraa niin lähdin kuitenkin Tampereelle ajatuksena juosta sen minkä keuhkot antaa myöten ja sitten vaikka kävellä. Keuhkoissa ei hyvältä tuntunut missään vaiheessa, nenän sai auki nenäsuihkeella... joten olihan se ehkä tyhmää lähteä juoksemaan mutta juoksin hissunkissun ja kävelinkin muutaman kilsan viimesellä kierroksella. Oli jonkun verran liukasta ja vasen polvi ja oikea lonkka tuli jonkun verran kipeäksi tavalla jota ei mulle ole ollut... ei sitä oikein rennosti saanut mentyä. Mutta en nyt sano että huonolla mielellä olisin sillä päivä oli kaunis ja seura hyvää, ja ruoka ja ruokaseura hyvää, sain kuskattua kyydittäväni, Matiaksen ja Jounin, hengissä Tampereelle ja takaisin, vain yksi epäkelpo kaistanvaihto kun oikea ramppi tuli hiukan yllättäin eteen... 

Nyt marrasjoulukuussa on kyllä tullut tosi vähän juoksua. Mutta siihen tulee taas vähän parannusta kun ensi viikolla isketään maratonohjelma eteen ja pääsee taas "suorittamaan" :)