Jämsänkosken saunalenkki - eka polkukisani :)

Jämsänkosken saunalenkki, eka polkukisani. Lahden polkujuoksijoiden facebookryhmässä huhuiltiin halukkaita lähtijöitä Jämsänkoskelle pieneen polkujuoksutapahtumaan. Ilmoitus iski heti, Jämsänkoskelle, tottakai! Vielä hauskammaksi asia muuttui kun selvisi että juoksu juostaisiin Toijalanrannassa ja sen järjestää Toijalanrannan asukasyhdistys. Eli sielä Ullan takapihalla juostaisiin ja selvisi että Ullakin on sielä mukana touhuilemassa. Ja vielä lisäboostia antoi se että sielä juoksisi kuulemma myös Rantasen Merja jonka suunistamisia on ollut kiva seurata.

Lähdimme Lahdesta seitsemän polkujuoksijan voimin... Tai ainakin osa oli polkujuoksijoita, minä ehkä sellainen wannabe juoksentelija, mutta mukana kuitenkin. Yleensä kisapäivänä jännittää mutta nyt ei jännittänyt kyllä yhtään. Olin menossa niin tuntematonta kohden että kun ei ole mitään odotuksia niin ei osaa vissiin jännittääkään. Ei ole juurikaan kokemusta poluilta, juosten, eikä varsinkaan kisavauhdista poluilla. Tiesin että nuo Toijalanrannan polut olisivat aika helpot, ei kiviä, puita, juurakoita vaan tasaista kangasmaastoa. Pehmeää hiekkaa oli sitten jonkin verran mutta ei se pahalta tuntunut.

Perillä ilmoittauduimme, vaihdoin vaatteet, tervehdin tuttuja ja verkkasin pikkuisen. Matka olisi kaksi kertaa sama 4 km pituiseksi ilmoitettu lenkki. Se oli ihan hauskaa niin pääsi aina välillä ihmisten ilmoille, kyllä kannustuksesta vaan saa voimaa. Vaikka ihmisiä oli kyllä jonkin verran reitin varrellakin, kivaa :) Ja kun toimitsijoistakin osa oli tuttuja niin oli kyllä kiva juosta. Lähdin ekalle kierrokselle ehkä vähän liian lujaa, edelläni juossut porukka ehkä vähän kiritti muakin vaikka koitin kyllä juosta oman aikataulun mukaan. Tää edellä mennyt porukka juoksikin vain sitten sen yhden kierroksen eli kuntosarjan lenkin. Jossain maalialueella piti olla juomapiste mutta missasin sen ja kyllä toisella kierroksella iskikin sitten kova jano ja myöhemmin illalla kisan jälkeen kova päänsärky. Toinen kierros meni suunnilleen samaan tapaan kuin ensimäinenkin...
Oli kiva juosta, ehkä vähän lämmin pitkähihaisella paidalla kun sattuikin lämmin päivä. Meinasin jo että heivaan paidan pois mutta sitten muistui mieleen se juoksija EM-kisoista jonka voittojuoksu hylättiin kun otti paidan päältään ennen maaliviivaa ja pidin paidan päälläni :)

Maaliin saavuin kuulemma hyvävointisena (kuuluttajan suusta) ja niin olinkin. Olin tyytyväinen aikaani sillä se oli ihan ok maantievauhtia minulle. On sellainen olo että on tässä menty eteenpäin!

Tällaiset oli tunnelmat (Kiitos Matiakselle, Pusa, kuvista)!

Taksi vai tossut. No tossut tietty ja tossuilla vähän enkan parannusta

Auto piti viedä huoltoon ja takaisin piti sitten tulla jollain keinoin kun julkisia ei meille päin kulje. Pukeuduin jo kotona juoksuvaatteisiin ja lenkkareihin ja auto huoltoon ja sitten kotia kohden. Tarkoitus oli jolkotella ihan rauhassa mutta koko ajan vauhti vaan karkasi suunnitellusta 6.30 vauhdista... 6 km kohdalla sitten en enää viitsinyt pidätellä vaan mietin että ok, yritetään pientä parannusta kympin aikaan. Reitti ei ollut se sama kuin missä se The tunnin alitus tuli. Se oli tasaisempi mutta hiekkatietä. Tämä taas oli tätä omaa tuttua Mäkelää (ylämäki alamäki), mutta asfalttia. 

Kellon pysäytin aikaan 57.56 :) Vielä päälle loppuverkkaa pari kilometriä että pääsi kotiin :)

Parannusta heinäkuun lopussa Iitti-hölkässä juostuun tuli vähäsen, 1 min 8 sek. Nyt sitten vähän rauhallisempaa että jaksaa viikonloppuna juosta Jämsönkosken poluilla, kun siitä ihan maksaakin :)

Niin ja oli mulla tuolla lenkillä jäniskin, jossain ennen puolta väliä metsästä pomppas tielle rusakko ja se juoksi siinä mun edellä vajaan kahden sähkötolpan välin :) 

Iitti-hölkkä - Kymppi vihdoin ja viimein alle tunnin!!

Onhan tuota tunnin alitusta jo parissa kisassa jahdattukin. Mutta nyt siis alitus, 59.04.

Kyllä minä tiesin että Iitti lähestyy mutta jotenkin koko ajan oli niin paljon puuhaa etten edes oikein muistanut sen tulevan ennenkuin se käväisi mielessä maanantaina... ai niin viikonloppuna olisi kisa... vilkaisu kalenteriin... APUA, juoksu onkin jo torstaina!!Äkkiä ilmoittautumaan. Vaikka toki ilmoittautua olisi ehtinyt paikan päälläkin... Valmistautumisstrategia oli selvä... viimeisellä viikolla ei enää mitään voi tehdä mutta paljon pilata. Niinpä otin ns. levon kannalta, pientä kevyttä kävelyä, muutaman kilsan lenkkejä. Enempää en olisi ehtinytkään kun muu elämä vaati aikaa ja huomiota. Hyvin sopi siis pitää hyvin kevyt juoksuviikko. Ehdin jo unohtaa taas koko tapahtuman pariksi päiväksi kunnes ke iltana muistin että ai niin, huomenna olisi kisa... :)
Olin unohtanut Markukselle sanoa että olisi kisa torstaina joten josko voisi sinä päivänä mennä autolla töihin että pääsisi aikaisemmin kotiin. No mietin että ehdin kyllä juuri ja juuri viivalle vaikka en hätyyttäisi miestä aikaistamaan kotiintuloaan. Soittelin kuitenkin aamupäivällä Markukselle ja kerroin että ai niin, olisi kisa tuossa iltapäivällä, pääsetkö tulemaan vähän aikaisemmin kotiin.... Juu, tottakai, haluatko että tullaan katsomaan vai menetkö yksin? No kivaahan se olisi jos tulette! Tiesin kyllä että jäisi mieluummin kotiin kun vahtisi lapsia sielä kentän laidalla (Joona kun katoaa nopeasti jos silmät ei ole siinä koko ajan!!) joten sanoin kyllä selviäväni itsekin... Tähän tarjoukseen tartuttiin heti :) Ja ihan hyvä niinkin vaikka toki ihka omat kannustusjoukot olisi kivat... mutta nää kisailut on sitten olleet myös sitä omaa aikaa. Juoksun jälkeen voi käydä rauhassa suihkussa, treffailla juoksukavereita ja hengähtää rauhassa tunnelmasta nauttien ilman että kannustusjoukot hermostuu odotteluun :)

Auton nokka kohti Iittiä... navigaattori tuntee vain Kausalan... apua, kuinka monta samannimistä katua tällä seudulla on... pikainen kysymys Jounille joka vahvisti Iitin ja Kausalan olevan sama asia. Perille saavuttuani bongasinkin Minnan joka myös oli tullut juoksemaan kymppiä ja vähän myöhemmin Jounin joka olikin tällä kertaa huoltojoukoissa tytöilleen.

Aikaa olikin ihan reilusti kun lasten sarjat juostiin ensin mutta ajallaan pääsimme me aikuisetkin viivalle. Matkaan. Joukko lähti reippaasti liikkeelle, liian reippaasti minun makuun... annoin pääjoukon mennä ja juoksin oman suunnitelmani mukaan. Vaikka hyvä sijoitus olisi hieno asia niin tässä vaiheessa "uraa" juostaan kuitenkin vain omia aikoja eli ainakin Iitissä vielä jälkijoukoissa. Suunnitelma on että Podiumille noustaan sitten sielä N60 iässä :) Puolen välin jälkeen saavutin kuitenkin jokusen juoksijan ja myöhemmin vielä muutaman lisää. Juomapaikkoja oli tänä vuonna 3 km ja 7 km kohdalla. Ensimäinen juomapaikka oli iloinen yllätys kun oli luvattu vain se yksi sielä 5 km kohdalla oleva. Sanoivat myöhemmin että kuuman kelin vuoksi oli laitettu yksi juomapaikka lisää. Hyvä hyvä, kyllä kelpasi!

Joskus 8 km kohdalla tuli pieni notkahdus jaksamisessa, kävelinkin ihan pikku hetken loivahkossa ylämäessä.. mutta sitten päätin että ei mua oikeasti väsytä eikä mihinkään tee pahaa, eikun juoksemaan vaan. Ja niin juoksin taas ja pian saavutinkin kaksi naista, N60 sarjan kakkosen ja naisen jonka kanssa olimme vaihtaneen ilmoittautumisen yhteydessä muutaman sanan. Valitteli nyt lähteneensä liian lujaa liikkeelle mutta kun toiveissa olisi tunnin alitus. Kerroin että samat on suunnitelmat. Jäin juoksemaan hetkeksi hänen kanssaan kun ei minullakaan mikään varsamainen olo varsinaisesti ollut vaan kyllä kuuma keli tuntui ja janotti taas vaikka hetki takaperin olin juonut. Juoksimme hetken kolmisin mutta sitten katsoin että täytyy vähän kiristää ja lähdin menemään hitusen kovempaa, naiset seurasivat minua ja painelimme kohti maalia. 9 km kohdalla oli tämän yhden naisen perhe kannustamassa ja mies huusi että hyvä hyvä, menee alle tunnin. Kiristin vielä vähän tahtia varmemmaksi vakuudeksi ja tässä kohtaa seuralaiset jäivät taaemmas. Maalin tulimme sitten ajoissa 59.04, 59.33 ja 1.01.11. Harmillisesti jäi tällä minun juttukaverilla tunnin alitus vielä haaveeksi. Kun taas se vanhempi nainen ei minulle juurikaan hävinnyt. Kyllä se täytyy samaan pyrkiä, että vielä mummoiässäkin menee kymppi alle tunnin :)

Mieli oli oikein euforinen, tunnin alitus, vihdoinkin, johan sitä jonkun aikaa jahdattiinkin... ja nyt se sitten saavutettiin!!

Kuinka ollakaan, paikalla oli juoksutossujen myyjä. Sauconyja (Saukoneita??) ja New Balancea... katse osui heti yksiin ihanan värisiin New Balancen tossuihin ja toivoin kovasti että ne olisi jalassa hyvän tuntuiset... vähän tunnustelua ja ostopäätös :) NB 1400, on keveät.

Istuskelin seuraamaan loppuja maaliintulijoita, söin vähän ja join paljon... kerroin facebookkiin juoksukavaereille ilouutiseni ja heitin pari  hyvän tuulen kärrynpyörää. Lueskelin facebookkiin tullutta kommentointia ja ihastelin kuinka paljon tykkäyksiä uutiseni sai, ihanaa kun on iso joukko ihmisiä jotka tietää miltä tuollainen tuntuu ja iloitsevat sun kanssa <3